Perinnetalon pihapiiri, Lapin tunturiniitty sekä harvapuustoinen räme ovat esimerkkejä elinympäristöistä joilla vallitsevat olosuhteet tarjoavat elintilaa vain tietylle, rajatulle lajistolle. Jos ihmisen toiminta muuttaa ympäristöä, alkuperäinen lajisto kärsii tai häviää kokonaan.

Luontokato ja luonnon monimuotoisuuden väheneminen ovat maailmanlaajuisia ongelmia. Niiden taustalla on väestöräjähdys ja ihmisen toiminta, joka ei piittaa luontoympäristöjen elinvoimasta. Sen seurauksena lukemattomat elinympäristöt ovat muuttuneet, köyhtyneet ja yksipuolistuneet niin, että alkuperäinen lajisto on hätää kärsimässä, uhanalainen ja paikoin kadonnut. Maailmaa uhkaa kuudes sukupuuttoaalto, johon vain ihminen on syypää. Siksi on yhä tärkeämpää hoitaa ja palauttaa elinympäristöjä  ja turvata niiden alkuperäinen luonnonmukaisuus aina, kun se vain on mahdollista. Hyvä esimerkki on virtavesien kalakantojen elpyminen, kun patoesteitä poistetaan. Maapallon mittakaavassa ongelmat ovat valtavia, mutta paikallisesti ympäristön parantamiseksi voidaan tehdä paljon. 

Monilla eläin- ja kasvilajeilla on tiukat vaatimukset elinympäristön suhteen. Niihin  kuuluvat riittävä ja sopiva tila, ravinto, tarpeelliset suoja- ja lisääntymispaikat sekä tasapainoinen suhde alueen muihin lajeihin.  Viime vuosina elinympäristöjen tilaan on kiinnitetty enemmän huomiota. Ympäristöjärjestöt ovat aloittaneet ennallistamis- tai hoitotoimia ja jopa EU:n lainsäädäntö on muuttumassa. Myös luonnon tuhonnan kriminalisointi etenee kansainvälisesti. Asenteiden muuttuessa myös monet yksityiset ihmiset ovat lähteneet toimintaan mukaan. Lähiluonnosta on tullut kiinnostavaa. Sen myötä pihapiirin, puutarhan tai mökkitontin hoitotoimissa on alettu ottaa huomioon monimuotoisuuden vaatimukset. 

Perhoset ovat hyviä elinympäristön tilan ilmentäjiä. Jos jollain biotoopilla tavataan runsaasti lajeja ja yksilöitä, ympäristön elinvoima on hyvä. Perhoset ilmentävät herkästi olosuhteiden muutoksia ja nopeat muutokset tuhoavat perhospopulaatioita. Perhoset viihtyvät parhaiten avoimilla ja puoliavoimilla, luonnontilaisilla alueilla, valon ja varjo reuna-alueilla. Niityt, joutomaat, kukkivat tienpientareet, valoisat metsät, monenlaiset suot, etelään antavat kallioalueet, kankaat ja hiekkaiset harjut ovat hyviä paikkoja tarkkailla perhosia. Ympäristön pusikoitumisesta ja rääseiköistä harva perhonen pitää. Puoliavoimien kulttuurimaisemien säilyttäminen ja ennallistaminen suosii myös perhosia. 

Perhosten vaatimia tai suosimia elinympäristöjä.