Rämeet ja muut suoympäristöt

Harvapuiset rämeet ja nevojen reuna-alueet ovat suoperhosten suosimia elinympäristöjä. Täysin avoimilla suotyypeillä perhoslajeja on vähän tai vain satunnaisesti. Suokeltaperhonen lepäämässä vaiveron varrella. Kerimäen Riitasensuo 6/2012, oikealla Hälvänsuo

Rämeet ja muut suoympäristöt

Soiden päiväperhoset ovat kenties vahvimmin sitoutuneet omalaatuiseen ja varsinkin ilmastoltaan äärevään ympäristöönsä: päivällä on kuumaa mutta yöllä kylmää. Runsain lajisto elää kitukasvuista mäntyä kasvavilla rämeillä, mutta joitakin lajeja tavataan myös avosoilla – esimerkiksi saraikkoniittysilmää. Suomen päiväperhosista varsinaisia suolajeja on kymmenen, joista käytännössä jokainen on kärsinyt ojituksista.

Kolmannes Suomesta on ollut suota. Maailman soisin maa on kuitenkin mennyttä: yli puolet suoalasta on jo ojitettu, ja varsinkin eteläisimmässä Suomessa lähes 90 prosenttia merkittävistä soista on tuhottu. Järjettömin ojitusvimma osui 1960- ja 1970-luvuille.

Suon ääreville ja omalaatuisille olosuhteille ei löydy korvaavia elinympäristöjä: kun ojittaminen tuhoaa suon luonteen ja vesitalouden, esimerkiksi muurainhopeatäplä häviää lähes välittömästi. Levinneisyyden ja runsauden perusteella suolajit voidaan jakaa kahteen ryhmään. Ensimmäisen muodostavat suuressa osassa maata esiintyvät ja melko runsaslukuiset kuusi lajia, joita on edelleen yleisesti myös Etelä-Suomessa. Joukkoon lukeutuvat muun muassa suokeltaperhonen sekä räme- ja suohopeatäplä. Toiseen ryhmään kuuluvat painotukseltaan pohjoisemmat neljä suolajia, jotka ovat herkempiä ojituksen myötä muuttuville olosuhteille. Varsinkin suokirjosiipi ja suonokiperhonen ovat harvinaistuneet selvästi maan eteläosissa.

Varsinaisten suolajien lisäksi soilla viihtyvistä muista päiväperhosista tavallisimpia ovat vihernopsasiipi eli kangasperhonen, ketosinisiipi ja pursuhopeatäplä. Vain Pohjois-Suomessa elävä kairanokiperhonen on myös tyypillinen metsäisten soiden laji.

Valtakunnalliseen päiväperhosseurantaan (NAFI) soiden lajeista on kertynyt tietoja 1 859 havaintoruudusta (64 % kaikista ruuduista) yhteensä 199 500 yksilöä (3 % kaikista perhosista). Soiden päiväperhosista juolukkasinisiipi on runsaslukuisin (63 900 yksilöä) ja suokeltaperhonen yleisin (1 300 havaintoruutua). Molemmat menestyvät myös muunlaisissa ympäristöissä, mutta kaikki yksinomaan soihin sidotut ovat enemmän tai vähemmän taantuneet. Silti uhanalaisten lajien listalta ei löydy vielä yhtään suolajia, mutta sentään viisi silmälläpidettävää.