Metsänreunat ja muut reunaympäristöt

Metsänreunat ja muut reunaympäristöt

Pohjoiselle havumetsävyöhykkeelle sijoittuva Suomi on metsien maa. Monet päiväperhosemme janoavat puuston tarjoamaa suojaa ja metsänreunojen lämmintä pienilmastoa. Metsien reunustama hiekkatie on oiva paikka aurora- ja pihlajaperhosten, haapa- ja häiveperhosten, keisarinviitan ja monen muunkin lajin tarkkailuun.

Selvimpiä metsälajejamme ovat kuusamaperhosen ohella kirjo- ja täpläpapurikko, mutta useimmat muut eivät menesty täystiheissä metsissä. Sen sijaan voimalinjojen alla, metsäteiden varsilla, metsien reunamilla ja kaikenlaisilla aukkopaikoilla elää kaikkiaan 39 lajia, yli kolmannes Suomen kaikista päiväperhosista. Ne välttelevät laajoja avoimia alueita kuten peltoja ja niittyjä. Yli puolet on täpläperhosia, mutta myös muut päiväperhosheimot ovat hyvin edustettuina. Esimerkiksi kaikki nopsasiivet ovat puoliavointen ympäristöjen lajeja.

Reunaympäristöjä leimaa usein mosaiikkimainen yleisilme, jossa valo ja varjo vaihtelevat. Kahden erilaisen ympäristötyypin rajapinnassa on myös monipuolisempaa kasvillisuutta kuin kummassakaan yksinään. Lisäksi ne ovat yleensä pienilmastoltaan lähiympäristöään lämpimämpiä, mikä on päiväperhosille ja varsinkin niiden toukille eduksi. Kaikkialle kurottava metsätalous on luonut ja luo edelleen reunaympäristöjen lajeille soveliaita ympäristöjä, kuten avohakkuiden reunoja. Nämä elinympäristöt ovat kuitenkin yleensä varsin lyhytikäisiä.

Valtakunnalliseen seurantaan (NAFI) reunaympäristöjen lajeista on kertynyt tietoja kaikista eniten – yhteensä 2 659 havaintoruudusta (91 % kaikista ruuduista) lähes 2,6 miljoonaa yksilöä (38 % kaikista perhosista). Metsänreunojen päiväperhosista sitruunaperhonen on runsaslukuisin (506 400 yksilöä) ja vihernopsasiipi eli kangasperhonen yleisin (1 489 havaintoruutua). Vähintään tuhannesta havaintoruudusta on tavattu myös 12 muuta lajia. Reunalajien joukossa on neljä uhanalaista ja kolme silmälläpidettäväksi luokiteltua lajia.

Kuusamaperhonen
Haapaperhonen

Täpläpapurikko