Mikset tekisi perhospuutarhaa?

 Perhosia voi harrastaa monella tavalla. Kuvaamalla ja kiikaroimalla vaikka. Kiikari on lintubongarin varuste, ajatellaan. Mutta uudet, lähelle, jopa puoleen metriin tarkentuvat kiikarit avaavat uuden maailman. Sinisiipi kiikarin läpi on kuin Etelä-Amerikan legendaarinen morpho-perhonen, kuin välkehtivä sininen huivi kukkakedon yllä. Katso lähikiikarilla kukassa siipiään availevaa loistokultasiipeä. Pidätät hengitystä.

Päiväperhosia otetaan edelleen kiinni, mutta yhä vähemmän keräämistarkoituksessa. Tutkimustyö edellyttää yksilöiden tallentamista, mutta populaatioseurannat usein vain haavimista, tarkistamista ja vapauttamista takaisin lentelemään.

Sitten on todella kiehtova mahdollisuus. Pihalle voi istuttaa perhosia houkuttavia kukkia tai puutarhan voi suunnitella niin, että perhoset viihtyvät siellä. Mökille voi suunnitella kukkaniityn, jos perinteinen puutarhanhoito ei kiinnosta. 

Monet puutarhakasvit ovat perhosille hyviä mesikasveja eikä niiden kasvattaminen ole vaikeaa. Pienessä puutarhassa on paras keskittyä muutamiin hyviin perhoskukkiin. Jos haluaa iloita puutarhansa perhosista koko lämpimän kauden, tarvitaan kevät-, kesä- ja syyslajeja.

Puutarhaan voi myös sijoittaa ruokinta–asemia, ”perhosbaareja”, joita etenkin täpläperhoset ja vaeltajat suosivat. Jotkut päiväperhoset (suruvaippa, liuskaperhonen, isot nokkosperhoset, häiveperhonen) tulevat mieluummin käymistuotteille – mahlalle ja mätäneville hedelmille – kuin kukille.