Meitä hellii aurinko 6. päivänä heinäkuuta, kun nousemme Saanan lipalle 2005 reissulla. On kevyt kulkea reppu selässä ja kamera kädessä. Perhoslajeja havaitsemme 12, runsaimpina lapinnokiperhonen, sarakylmänperhonen, tunturikeltaperhonen, tunturihopeatäplä ja lapinkeltaperhonen.

Maanantai 4.7. Klo 19.20 junalla Helsingistä Rovaniemelle, perillä aamulla klo 7.15. Hannu tuli Imatralta, mutta veturi sippasi Riihimäelle tultaessa ja uudelleen 100m ennen Tampereen laituria. Helsingin juna odotti tunnin, että matkustajat pääsivät vaihtamaan. Hytissä kaksi makuusijaa, lipun mukaan kolmen hengen hytti! Kolmantena mies ja pieni tyttö. Sain vaihtaa hyttiä, johon Hannukin pääsi. Ravintolavaunussa aika melske, mustalaisäiti ja 9-vuotias tyttö kiistelivät drinkkirahoista, joita tytön piti lainata. Miehet kuulemma Nokian insinöörejä.

Tiistai 5.7. Junalta suoraan Kittilän bussiin, joka perillä klo 10.15. Pekka vastassa. Mies oli ollut reissussa jo kesäkuun alkupuolelta. Ensin huippuvuorilla kuvaamassa jääkarhuja, mursuja, hylkeitä, ruokkeja, myrskylintuja. Naali baarin ovella!

Saman tien Pallaksen hotellille ja Kerotunturiin, jossa Pekka oli nähnyt aikaisemmin pohjanhopeatäplän eli Boloria polariksen. Pitkospuiden ympärillä, pajua kasvavalla pikkusuolla oli kairanokiperhonen eli Erebia disa, jota Pekka kuvasi pari rullaa!

Koko päivä tunturissa huonoilla, puolivartisilla saappailla, joissa jalka hikosi tunnissa läpimäräksi.

Huipulla paljakkakylmänperhonen eli Oeneis bore kuvattuna, mutta ei päästänyt 1-2 metriä lähemmäksi. Pekka ja Hannu kuvasivat boren kopulan. Pulmusia paljon. Pekka kyttäisi pohjanhopeatäplää ilmeisen onnistuneesti. En löytänyt kairanokiperhosta haravoinnista huolimatta.

Kerotunturilla havaitut lajit (systemaattinen järjestys)

1. Lanttuperhonen (P. napi alalaji adalwinda), 2. Kangasperhonen (C. rubi), etelän muotoa vaaleampi, 3. Juolukkasinisiipi (P. optilete), 4. Nokkosperhonen (A. urticae), kulunut, talvehtinut, 5. Rämehopeatäplä (B. eunomia), kopulassa, 6. Pursuhopeatäplä (B. euphrosyne alalaji hela), 7. Pohjanhopeatäplä (B. polaris), 8. Muurainhopeatäplä (B. freija), 9. Rahkahopeatäplä, (B. frigga), suolla, 10. Kairanokiperhonen (E. disa), Pekka kuvasi ed. päivänä, 11. Sarakylmänperhonen (O. norna), Hannu kuvasi suolla, 12. Paljakkakylmänperhonen (O. bore).

Illalla ajo Kilpisjärvelle, n. 250 km, 3 tuntia. Yöksi järven puoleiselle levennykselle lähelle Saanan lippaa. Viskipaukut ja n. 23.30 nukkumaan valoisassa yössä. Koko päivä oli melkein täyttä aurinkoa ja lämpötila noin 28 astetta. Lapissa siis harvinainen helleaalto!

Keskiviikko 6.7. Aikaisin klo 6 ylös ja Hannun keittämät aamukahvit, kuten yleensä. Ruisleipää ja juustoa, metvurstia ja jogurttia, kuten yleensä. Klo 7.30 aloimme nousta lipalle oikealta puolelta. Tunturikoivikossa osittainen mittarituho. Hannu paineli suoraan rakkakivikkoon ylös – ei tundrasinisiipeä eli Plebejus aquiloa. Ohi lentänyt tältä vuodelta? Kullerot osin jo ylikukkineet. Lipalla kuitenkin täysi perhosmeininki jo klo 8.30, vaikka aurinko alkaa paistaa lipalle vasta siihen aikaan.

Saanan lipalla havaitut lajit (yksilömäärän mukainen järjestys)

1. Lapinnokiperhonen (E. pandrose), n. 70 yksilöä, 2. Sarakylmänperhonen (O. norna), n. 50, 3. Tunturikeltaperhonen (C. tyche), n. 30, 4. Tunturihopeatäplä (B. napae), n. 30 pitkin lippaa, ylös saakka, 5. Lapinkeltaperhonen (C. hecla), n. 15, 6. Tunturikirjosiipi (P. andromedae), n. 10 lipalla ja lipan yläpuolella, 7. Juolukkasinisiipi (P. optilete), ehkä 4 lipalla, ei vain suolla, 8. Muurainhopeatäplä (B. freija), 4 myös lipalla, ei vain suolla, 9. Lanttuperhonen (P. napi alalaji adalwinda), 2, 10. Purohopeatäplä (B. thore), huttuna kullerojontkassa, 11. Pursuhopeatäplä (B. euphrosyne muoto lapponica tai septentrionalis?), 3 kullerojontkassa, 12. Suokeltaperhonen (C. palaeno alalaji lapponica), 5 alhaalla suolla.

Koko päivän aurinkoa 27 asteeseen saakka. Kevyitä pilvenhattaroita, pieni tuulenvire. Kilpisjärveä rakennetaan. Kaupan pihassa on iso Lapin Kulta–olutrekka. Meillä oli tällä kertaa lupa käydä lipalla, joka on suojelualuetta.

Noin klo 14 lähdimme ajamaan kohti Skibotnia. Heti Norjan puolella oikealla matalia liuskekivihyllyjä. Osumme vaeltajaan Lossujärveltä, siellä kuulemma paha räkkä. Hannu löysi hyllyltä pohjanvalkotäpläpaksupään eli Hesperia comman alalajin, catenan. Siipiään se ei avannut, yksilöitä oli kolme tai neljä.

Matkalla Skibotniin havaitut lajit (havaitsemisjärjestys)

1. Pohjanvalkotäpläpaksupää (H. comma alalaji catena), 2. Ketosinisiipi (P. idas alalaji lapponica), 3. Pikkukultasiipi (L. phlaeas alalaji polaris), 4. Ratamoverkkoperhonen (M. athalia alalaji norvegica), 5. Nokkosperhonen (A. urticae), 6. Suokeltaperhonen (C. palaeno), Pekka kuvasi juomassa kalliotörmällä.

Illalla majailimme isolla parkkialueella Kilpisjärven tien poskessa. Istuimme pitkään ulkona telttatuoleilla ja kerroimme tarinoita, niitä näitä. Hannu kertoi Gutzeitin miehestä, joka piti paikallisessa rotaryklubissa egoesitelmän. liikuttui viimeisistä sanoistaan – ja kuoli! Sanan mahti: Rokka juoksuhaudassa, kun kolme ryssää hyökkää kimppuun. Linna kuvaa tilannetta kirjassaan 30 sivun verran, elokuvassa se on ohi 10 sekunnissa.

Torstai 7.7. Vuonon vartta pitkin kohti jäätiköitä. Skibotnia lähimpänä oleva jäätikkö kohteena. Vaelsimme noin tunnin jyrkkää mäkeä ylös. Käännyin takaisin polven kolauksen ja liian heppoisten tossujen eli ”lipposten” takia. Tossuista ei ole mihinkään, kun kunnon lenkkarit jäivät kotiin ja saappaat hiostivat sairaasti. (Jätin ne Utsjoen lohitupien roskikseen). Jäätikkö ei ollut kummoinenkaan, mutta raskas reissu.

Skibotnin tien ja vaellusreitin varrella havaitut lajit (sekalainen järjestys)

1. Ketokultasiipi (L. hippothoe alalaji stiberi), mieluisin havainto! 2. Pikkukultasiipi (L. phlaeas), 3. Purohopeatäplä (B. thore), 4. Metsänokiperhonen (E. ligea alalaji dovrensis), 5. Ketosinisiipi (P. idas), runsaasti, 6. Niittyhopeatäplä (C. selene), 7. Suokeltaperhonen (C. palaeno), 8. Hopeasinisiipi (P. amandus), 9. Lanttuperhonen (P. napi), 10. Pihlajaperhonen (A. crataegi), näin kauempaa? 11. Pursuhopeatäplä (B. euphrosyne), 12. Nokkosperhonen (A. urticae), sekä vanhaa että uutta sukupolvea, 13. Juolukkasinisiipi (P. optilete), 14. Hohtosinisiipi (P. icarus).

Noin klo 17 ajoa pitkin pohjoista tietä Karigasniemelle, noin 400 km. Yötä vuonon varren parkkipaikalla Norjan puolella. Aurinko paistoi melkein läpi yön. Istuimme taas iskemässä tarinaa auton ulkopuolella ohjaajatuoleissa.

Perjantai 8.7. Suossjärven Karasjokissa on Pekan tuntema disa-suo, jossa vaellamme. Näemme noin 20 kairanokiperhosta ja lisäksi rämekylmänperhosta eli Oeneis juttaa ja suokeltaperhosta eli Colias palaenoa.

Sitten Tenojoelle, lähellä Karigasniemeä oleville ajuruohohietikoille. Helle nousee 30 asteeseen. Tapaamme sattumoisin kolme kaverusta Turusta. Kaikilla on haavit tanassa. Yhden kaverin kotisivut ovat kuuluisat. Paikallinen asukas tuli huomauttamaan, että joka kesä haavimiehet tyhjentävät ajuruohokentän. Paikalliset ovat päättäneet, että pyytävät poistumaan. Etsimme lapinkeltaperhosta eli Colias heclaa, mutta yhtään emme löydä, vaikka niitä pitäisi olla täällä runsaasti.

Suunta Tenon lohituville. Yöpaikka asuntoautolle saunan viereen, pieni mökkisauna. Saunomme klo 18.30. Sitten syömään uusittuun matkailuhotelliin Lohijokeen ja sen ravintolaan Loussujokhaan. Olutta ja käryä! Hannulle metsästäjänpihvi. Letut jäätelöllä ja kermavaahdolla, eteläafrikkalaista valkoviiniä. Sitten istuskelemme räkän syötävänä Tenon varressa. Bell-viski juodaan loppuun.

Lauantai 9.7. Aamulla klo 7.45 kyyti ylös Ailigas-tunturille. Hannu lähti vaeltamaan Puollomoaevi-tunturille ja huomasi, että kaksi vuotta sitten (2003) olimme väärällä huipulla. Todellinen huippu on n. 2 km vasemmalla Ailigaksen huipulta katsottuna. Kiviröykkiöt ovat huipun merkkinä. Hannu löysi harvinaisen pohjanhopeatäplän ja kuvasi siipien alapuolen! Pekka kierteli Ailigaksella ja itse menin Ailigaksen ja Puollamoaevin väliseen kosteaan, tunturikoivua ja pajua kasvavaan jontkaan, jossa kaksi vuotta sitten oli valtava perhoskuhina. Nyt ei kyllä vastaavaa.

Illalla toiseen paikkaan syömään hotellin erikoista: seitsemällä eurolla sai niin paljon lohisoppaa kuin jaksoi kauhoa!

Sauna on klo 19, uintia Tenossa. Illalla on hiukan viileämpää. Osumme pyöreään eläkeukkoon Imatralta, paperikoneenhoitaja, jonka joka toinen sana on s—na! Ei ole kalastanut ollenkaan, on vain kuulemma keskittynyt. Virolaisia kalamiehiä Tarton läheltä, kun Virossa ei ole lohta. Kaverien filosofia: ”Jos työ ja hobby sama – onnellinen mies!”

Kalaa tulee Tenosta helteellä huonosti. Sesonki on elokuun loppuun. Käymme Kirkkotuvilla kahvilla, vohvelin kanssa kaksi euroa. Kahvilan voitot menevät avustustyöhän, mihin? Emme saa selvää. Ruijanokiperhosta eli Erebia polarista lepatteli paljon joen rantaheinikossa ja ajuruohopankoilla. Se on yksi Euroopan vaikeimmin tavoitettavista nokiperhosista

Sunnuntai 10.7. Jo klo 6.30 autolla Ailigaksen laelle ja vaellus suoraan Puollamoaevin huipulle täydessä auringonpaisteessa tähtäimessä pohjanhopeatäplä. Noin 1 t 15 min siihen meni, suhteellisen helppoa kävelyä. Huipulla on toden totta kesyjä pohjanhopeatäpliä, ehkä kolme naarasta ja koiras. Noin klo 11 kaikki hopeatäplät hävisivät – tiesivätkö sateen tulevan? Hienoa kuvaamista ehkä Lapin vaikeimmin tavoitettavasta päiväperhosesta, jos nyt ei oteta huomioon kääpiöhopeatäplää eli Boloria improbaa!

Vaellamme koivujontkan kautta Ailigakselle takaisin, viisi minuuttia ennen autoa tulee vesikuuro niskaan. Kolme haavimiestä pitää sadetta huipun lähellä olevassa tuvassa.

Noin klo 14 vielä kahvit Kirkkotuvilla ja 15.30 Inarin Kultalohessa siikaa, pihviä ja isot Lapinkullat. Mansikoita ja kermavaahtoa sekä kahvit päälle.

Sitten kotimatkalle eli lennolle Ivalosta Helsinkiin.