Ihmiset ovat kiinnostuneita ihmisistä. Ja aika moni on kiinnostunut myös perhosista. Ne näkyvät, loistavat ja lentelevät tavallisesti luonnonkauniilla alueilla, myös ihmisen muokkaamissa kulttuuriympäristöissä, niityillä, puistoissa ja puutarhoissa. Niinhän englantilaiset päiväperhosia kutsuvat: flying flowers, silent beauty. Naaraat etsivät ravintokasvia, jolle laskea munat niin että toukat pääsevät heti apajille. Koiraat etsivät naaraita ja tankkaavat mesikasveilla. Perhoset ovat kasvien pölyttäjiä parhaasta päästä ja pitävät ekosysteemejä tasapainossa. Perhosia löytää paikoilta, joille ihmisen on kohtuullisen helppo kulkea tai sitten pahuksen vaikeaa! Missä on paljon perhosia siellä on säilynyt luontoa, avoimia alueita ja monimuotoista kauneutta.

Koska perhoset ovat sidoksissa ravintokasviinsa, ne elävät usein suppealla alueella. Mitä harvinaisempi perhonen sitä rajatumpia elinalueet usein ovat. Tieto siitä, mistä perhosen voi löytää on usein vain paikallisella harrastajalla. Kuvatessamme Euroopan ja muun maailman perhosia, paikalliset asiantuntijat olivat korvaamattomia. Ihmiset tapaavat ihmisiä tavatakseen perhosia. Perhosten perässä seikkaillessa, niin lähellä kuin kaukana, kaikenlaista voi myös sattua. Jokainen perhosreissu on erilainen ja aina tapahtuu jotain odottamatonta. Sattumuksia tarjoavat perhoset mutta myös ihmiset ja muu luonto niin lähikedolla, Alpeilla, Panamassa, Papua Uusi Guineassa kuin Etelä-Afrikassa.

Kaikki ihmiset, joista kerromme eivät välttämättä harrasta perhosia ollenkaan, kuten Palermon Kamran tai Japanin Yumi. Sitten on intohimoharrastajia, kuten Japanin Bunzo. Jotkut tarinat ovat aika henkilökohtaisia kertoen siitä, mistä harrastus on saanut ensikipinöitä, kuten Kauko ja Kanarian monarkki tai Parikkalan Sergej. Tai miten perhoset kytkeytyvät muistin palaamiseen (Puhu muisti!). Tai miten himo kuvata perhosia on vienyt leijonalauman piirittämäksi (Musta Peter Etelä-Afrikassa). Miten paluu lapsuuden paratiisimaiseen vuoristolaaksoon 40 vuoden jälkeen muuttaa kaiken (Turkin Ahmet). Perhoset ovat myös kirjallisuudessa (Papillon Ranskan Guayanassa).

Yhtäkaikki, perhoset ovat tuoneet nämä ihmiset tarinaan ja saaneet aikaan kosketuksen luontoon ja kanssakulkijoihin. Perhosen siiven värähdys on ollut alku ystävyydelle, kuvaamiselle, tietokirjojen kirjoittamiselle, tutkijayhteistyölle, syville tunteille. Se on luonut yhteisiä kokemuksia, vaikkapa näännyttävän nousun tunturin laelle, vihdoin, tuossa se lentää! Uupuneena kiven kupeeseen lepäämään, vieläkö termospullossa on kahvia?

Ihmiset kertovat tarinoita perhosista ja ihmisistä – yhtä kiehtovia kaikki!