Kiinan suurin kaupunki ei ole Peking eikä Shanghai vaan Chongqing, jossa on vaivaiset 30 miljoonaa asukasta! Finnair lentää sinne yksitoikkoisen suoraan. Perhoset sen sijaan osaavat lentäessään räpytellä ja kääntää siipiään kuudella tavalla. Ne vaihtavat vaivattomasti lentotapaa hämätessään saalistajaa. Armeijan insinöörit yrittävät ottaa oppia suunnitellessaan pienoiskoneita tiedusteluun.

Mutta takaisin mykistäviin lukuihin. Kiinassa on 20 kaupunkia, joissa on yli 5 miljoonaa asukasta, ja yli 200 kaupunkia, joissa asukkaita on yli miljoona. Viimeisen 20 vuoden aikana maalta kaupunkiin on muuttanut 300 miljoonaa henkeä. Tupakoitsijoita Kiinassa on 350 miljoonaa ja passiiviselle tupakansavulle altistuu 700 miljoona henkeä.

Huhtikuun puolessa välissä 2015 sinistä taivasta ei näy Shanghaissa (kuva alla), Xianissa, ei Wuhanissa (kuva alla) eikä sen paremmin Chonqqingissa. Harmaa saastesumu kietoo vaippaansa jättimäiset kaupungit.

Keuhkoahtaumataudin lisäksi kaikkialla Kiinassa lisääntyvät astma, immunologiset/inflammatoriset sairaudet ja ylipaino-ongelmat. Eniten oirehtivat lapset ja nuoret. Kun he aikuistuvat, tilanne näkyy koko väestössä.

Kiinassa ei ole toimivaa perusterveydenhuoltoa. Kun ihminen sairastuu, hän ryntää sairaalaan. Lääkäreillä on satakin potilasta päivässä: kaksi minuuttia aikaa, antibioottiresepti kouraan ja ulos. Ennalta ehkäisevä terveydenhuolto on koko lailla tuntematon käsite. Koetetaan hoitaa, mitä eteen tulee. Antibioottien käyttö huimaa päätä, kalanviljelylaitokset käsitellään antibiooteilla, jättikanalat käsitellään antibiooteilla. Jokseenkin kaikkien lasten verestä löytyy antibioottijäämiä.

Kiina on maailman toiseksi suurin talousmahti. Tosiasiassa ehkä jo suurin, koska amerikkalaisten talous on pitkälti Kiinan pihdeissä. Kiinalaiset ostavat vauhdilla Afrikasta ja Australiasta kaikkea, mikä irti lähtee: maata, metsiä, vesivarantoja, mineraaleja, öljyä. He tajuavat, että ihmiselämä riippuu viime kädessä luonnonvarannoista.

Mutta Kiinan kasvu loppuu alle 10 vuodessa, jos ympäristöongelmia ei kyetä ratkaisemaan. Kiinan hallinto tajuaa sen hyvin. Sen määräyksiä totellaan, eikä demokratia ole päätöksentekoa hidastamassa.

Energiakumous odottaa ovella. Etelä-Kiinan merellä, trooppisella Hainanin saarella kävelen rantabulevardilla, kun tajuan että jokaisessa katulampussa oli pieni aurinkopaneeli ja tuuliviiri. Viimeisen päälle hajautettu energiamalli. Nyt Helsingin kaupunki on tajuamassa saman: hiilivoimalat ovat out, ydinvoima on ehkä. On siirryttävä biotalouteen ja ainakin osin hajautettuun energiantuotantoon. Se lisää myös huoltovarmuutta.

Kiinassa kaupunkien vihertämistä yritetään, mutta nyt vihreät läikät ovat kuin pisara betonimeressä. Elävän luonnon pirstaleet on pakko suojata muureilla ihmismereltä.

Kiinalaisilla on kuitenkin yksi etu: tuhansien vuosien aikana kehittynyt erittäin monimuotoinen, kasvis- ja hedelmäpitoinen ravinto. Ajatelkaa kiinalaisen ravintolan pyörivää illallispöytää, jossa on kaikkea mahdollista!

Ja toinenkin etu: vanha filosofia. Lao-tsen oppilas näkee unessa olevansa valkoinen perhonen. Mestari selittää, että perhonen on kuolemattoman sielun vertauskuva. Valkoinen on myös puhtauden ja viattomuuden symboli. Niin maan päällä kuin taivaissa. Psyykellä on lisämerkitys: perhonen.

Wuhanin temppelialueella sen näen. Herkän kauniin sirppirusosen, jonka siivissä loistavat keltaiset kärjet. ”Yellow Tip” lutkuttelee imikän näköisiä kukkateriöitä ihan samaan tapaan kuin meidän tuttu auroramme, ”Orange Tip”. Tiedämme: oranssitäplän aurinkoiset siivenkärjet ovat Pohjolassa varma kevään merkki. Hei, on siellä myös toinen valkoinen perhonen, aasiannaurisperhonen! Kolmas on jo paljon värikkäämpi – hänen ylhäisyytensä – intianamiraali.

Onko sittenkään ihan huuhaata sanoa, että Kiinan perhoset ratkaisevat planeetan kohtalon.