Päiväperhoset häviävät illalla yksi toisensa jälkeen lepopaikkoihinsa. Perhosbaarissa ei kuitenkaan hiljene yölläkään. Ensimmäiset yöperhoset saapuvat jo auringon laskiessa ja yön pimetessä meno vain kiihtyy.

Ylhäällä lennossa kulmaritariyökkönen, siniritariyökkönen ja huppukeltayökkönen. Syötillä kulmaritariyökkösiä.

Yöperhosten houkuttelupaikaksi kannattaa valita rauhallinen ja suojaisa maastonkohta esimerkiksi rehevän metsäalueen reunasta. Pinnanmuodoiltaan vaihteleva maasto ja monimuotoinen kasvillisuus takaavat parhaat edellytykset vilkkaalle baari-illalle. Jos oma puutarha sijaitsee sopivan maastokohteen vieressä, baari kannattaa tietysti perustaa sinne. Perhosille ei ole väliä missä houkutusaine sijaitsee, kunhan sitä pääsee imukärsänsä avulla haistelemaan ja maistelemaan.

Syöttinestettä voi lorauttaa esimerkiksi voirasiaan tai jugurttipurkkiin tungetulle huokoiselle kangaspalalle tai pesusienelle, jonka päällä perhosten on helppo liikkua ja imeä houkuttavaa lientä. Suurin osa yöbaarin vieraista on erilaisia yökkösiä, kuvassa muun muassa vasemmalla isokokoinen hämypensasyökkönen, keskellä kaksi repoyökköstä ja siellä täällä pilkkuruuniyökkösiä.

Syöttinesteelle hakeutuvia yökkösiä. Ylhäällä vasemmalla kulmaritariyökkönen, oikealla ruskohirsiyökkönen ja sen seurassa isomorsiusyökkönen ja syysruskoyökkönen. Alhaalla keltaritariyökkönen lennossa.

Suomessa on parisataa yökköslajia, joista suurin osa on melko pieniä ja vaatimattoman värisiä. Poikkeuksen tekevät ritariyökkösten ryhmä, vajaat kymmenen keskimääräistä kookkampaa lajia. joiden värikkäät takasiivet tekevät niistä erityisen näyttäviä. Yhden ja samalla suurimman lajin takasiivissä on voimakkaasti sinistä, neljällä muulla lajilla takasiivissä on punaista ja yhden lajin takasiivissä on keltaista väriä. Kaikkien lajien lentoaika on loppukesällä ja syksyllä, ja useimmat tulevat halukkaasti syöteille.

Vaurioituneen tervalepän rungosta valuva neste on houkutellut paikalle ritariyökkösiä. Kuvassa vasemmalla siniritariyökkösiä, oikealla ylhäällä keltaritariyökkönen, oikealla alhaalla kulmaritariyökkönen

Luonnonmukaisen pystybaarin voi perustaa metsään suihkuttamalla sopivalle puunrungolle syöttinestettä.

Siniritariyökkösten kanssa samalle apajalle on lennähtänyt idänritariyökkönen (keskellä)

Kulmaritariyökkösen (ylinnä) takasiivissä on voimakkaasti punaista väriä. Suurimman lajin (alinna), siniritariyökkösen siipien kärkiväli lähentelee kymmentä senttiä. Kun lentävä perhonen vilahtaa valokeilaan, sitä voi erehtyä luulemaan lepakoksi.