Luontoaskel puutarhassa

Puutarhassa luontoaskel on helppo ottaa ja se kannattaa, sillä puutarhahanhoidon harrastajat ovat keskimääräistä onnellisempia ja tyytyväisempiä elämäänsä.

Perhosten lailla ihmiset viihtyvät kukka- ja lajirikkaissa puutarhoissa. Mitä monimuotoisempi puutarha on, sitä elvyttävämmäksi se koetaan.  Puutarhan aistirikkaus innostaa tarkkailemaan ympäristöä ja samalla mieli rauhoittuu. Värikkäät kukat huomataan helposti ja ne saavat mielen iloiseksi. Tuoksut puolestaan kantavat elämänkulullisia muistoja mukanaan – syreeni voi viedä aikamatkalle menneisyyteen. Moni on selvinnyt koettelemuksista puutarhansa avulla. Puutarhanhoito vähentääkin masennusta ja auttaa murheiden käsittelyssä.

Puutarhassa stressi vähenee ja elimistön tulehdustila saattaa lievittyä. Jo lyhytkin oleilu puutarhassa laskee sykettä ja verenpainetta sekä stressihormoni kortisolin tasoa. Eniten terveyshyötyjä saa, kun puutarhaa hoitaa säännöllisesti päivittäin tai 2–3 kertaa viikossa.

Kroonisesta stressistä palautuu sitä paremmin, mitä runsaammin puutarhassa on kasveja. Puutarhaa hoitavilla riski sairastua sydän- ja muistisairauksiin pienenee. Puutarhassa myös aivojen tiedonkäsittelytoiminnot tehostuvat, ajatus juoksee paremmin ja lisääntynyt luovuus helpottaa ongelmien ratkaisua.  Mikrobien lisäksi puutarhassa altistuu kasvien erittämille fytonsideille, joilla voi olla mielialaa ja puolustuskykyä parantavia ominaisuuksia.

Ulkona olo ja kasvien hoito vähentävät uupumusta, lisäävät tarmokkuutta ja parantavat unta. Puutarha motivoi lähtemään ulos ja sitä hoitaessa tulee samalla liikuttua terveyden kannalta riittävästi. Tekeminen on myös monipuolista, sorminäppäryyttä vaativasta kylvämisestä sykettä nostavaan maan kääntämiseen.

Onnistuminen on puutarhassa helppoa, koska luonto hoitaa kasvun ja kehityksen säätelyn. Sopivalla lajivalinnalla voi vähentää hoidon tarvetta ja lisätä onnistumisen todennäköisyyttä. Tällöin voi nauttia työnsä saavutuksista ja kasvattaa samalla itsetuntoaan. Puutarhassa voi olla vapaa ulkoisista paineista ja tehdä valintoja sekä konkreettisia tekoja omista lähtökohdistaan mikä vahvistaa hallinnantunnetta ja itsemääräämistä. Hyötykasveja kasvattamalla omavaraisuus ja ruokaturva paranevat, mikä lisää turvallisuuden tunnetta. Samalla ruokavalio monipuolistuu terveellisillä kasviksilla.

Puutarhassa puurretaan usein yksin mutta harrastus yhdistää ihmisiä. Puutarhaharrastajat ovat yleensä avoimia sekä yhteisöllisiä ja kokevat muita vähemmän yksinäisyyttä. Yhteinen toiminta on vilkasta ja osallistumisen muodot moninaiset siementen vaihtamisesta järjestötoimintaan.

Puutarhassa kasvit ovat tulevaan suuntaavassa muutoksen tilassa, mikä synnyttää toivoa. Mieluisat yllätyksetkin ovat mahdollisia. Vaikka puutarhassa luonto on hoidon ja hallinnan kohteena, siellä voi kuitenkin luottaa siihen, että lopulta luonto pitää huolen itsestään, tavalla taikka toisella. Ihmettely ja ihastelu riittää.

Puutarhatyyppejä voidaan perustamistarkoituksen, sijainnin, hoitotavan yms. perusteella nimetä parikymmentä. Näitä ovat esimerkiksi kukkapuutarha, yrttipuutarha, hyötypuutarha, perhospuutarha, ruukkupuutarha, siirtolapuutarha, kasvitieteellinen puutarha jne. Jyrkkä jaottelu eri tyyppeihin on joskus tarpeetonta, sillä yhdessä ja samassa puutarhassa voi olla monia em. elementtejä.

Yhdistyksiä

                             Puutarhayhdistykset https://www.puutarhaliitto.fi/puutarhayhdistykset/

                             Suomen Siirtolapuutarhaliitto https://www.siirtolapuutarhaliitto.fi/

                             Hyötykasviyhdistys https://hyotykasviyhdistys.fi/

                             Lasten ja nuorten puutarhayhdistys https://www.lastenpuutarha.fi/

                             Suomen ruususeura https://ruususeura.fi/

Teksti ja kuvat: Erja Rappe, dosentti MMT

Luontoaskel terveyteen

Perhos- tai mikä tahansa luontoharrastus vie ihmisen lähiluontoon ja puutarhaan mutta myös kauemmaksi niityille, kedoille, metsiin, soille, tuntureille, karuille vuorille, lehteviin laaksoihin ja luonnonvesien varsille. Luontoharrastus suojaa terveyttä ja luo hyvinvointia. Miksi? Vasta viime vuosina tutkimus on paljastanut luontoympäristön, ekosysteemien terveyttä suojaavan merkityksen ja sen taustatekijät.

Ihmiselämän perusta on luonnon varannoissa. Luonto on aina haastanut ihmisen kykyä säilyä elossa. Teknologisen edistyksen ja väestöräjähdyksen myötä ihmisyhteisöt ovat voimakkaasti kaupungistuneet ja elintavat ovat muuttuneet. Luontoympäristön aiheuttamia riskejä hallitaan paremmin. Kehityksellä on kuitenkin hintansa.

Ihmistä suojaa biodiversiteetin kaksi kerrosta: ulkoinen kerros eli luontoympäristö mikrobeineen ja kemikaaleineen ja sisäinen kerros eli ihon, limakalvojen ja suoliston mikrobisto, jonka geneettistä kokonaisuutta kutsutaan mikrobiomiksi. Sen monipuolisuus on terveen elämän tärkeimpiä edellytyksiä ja suorassa suhteessa elinympäristön monimuotoisuuteen. Suomalaisten tutkijoiden esittämän terveyden biodiversiteettihypoteesin mukaan kosketus monimuotoiseen luontoon rikastuttaa ihmiskehon mikrobiomia, vahvistaa immuunitasapainoa ja suojaa sairauksilta.

Biodiversiteetin ulkoisen ja sisäisen kerroksen vuorovaikutus aktivoi tai sammuttaa ihmisen geenien toimintaa, jotta ihminen sopeutuisi ympäristöön. Mitä hengität, syöt, juot ja kosketat, muokkaa koko ajan mikrobiomia ja vaikuttaa solujen energiantuotantoon ja jätekiertoon.

Aktiivit geenit koodaavat soluissa noin kahden miljoonan valkuaisaineen tuotantoa.  Elämä voidaan määrittää näiden valkuaisaineiden toimintana.

Nopean kaupungistumisen haittoja voidaan vähentää tuomalla luonnon elementtejä kaupunkiin. Moninainen vihreys, puutarhat, kaupunkiviljely, luontopäiväkodit ja pieneläinpihat suunnitellaan osaksi kaupunkia. Vihanneksia, juureksia ja hedelmiä sisältävä lähiruoka sekä luonnossa liikkuminen ovat terveysavaimia. Puutarhan hoito on oiva tapa huolehtia terveydestään

Luontokosketuksen vaikutukset ovat vahvimmat varhaislapsuudessa, mutta vastustuskyky eli terveyden suojavarustus tarvitsee harjoitusta läpi elämän. Näin vähennetään niin infektiotautien kuin allergian, astman, diabeteksen, ylipainon, suolistosairauksien, masennuksen ja jopa syövän riskiä.

Ihmisen ja luonnon erottaminen on keinotekoista. Meitä vaivaa kategoriavirhe, ihminen ja luonto, ei, vaan ihminen ja muu luonto. Kaikki elollinen on riippuvuussuhteissa keskenään. Ihmisterveys vaarantuu luontokadon myötä. Luontokato ei vain tapahdu meitä ympäröivässä luonnossa vaan myös meissä itsessämme, kun mikrobiomimme köyhtyy ja yksipuolistuu. Ihmiskeho on ekosysteemi, jonka 4 biljoonaa mikro-organismia ovat elimellisessä yhteydessä muihin ekosysteemeihin. Siksi ihmisyhteisöjen pitää mennä luonnon mukaan eikä sitä vastaan. Vähittäinen erkaantuminen alkuperäisluonnosta on ihmiselle turmiollista.

Tari Haahtela, emeritusprofessori