Lapissa päiväperhosille on tarjolla aivan omanlaisensa olosuhteet. On karua tunturipaljakkaa, kosteampia tunturikoivikoita ja avoimia suolakeuksia. Sääolosuhteet ovat kuitenkin vaikeat ja vaihtuvat nopeasti. Lyhyeen kesään sopeutuneet lajit ovat sidoksissa omaan kapeaan vyöhykkeeseensä. Kun ilmasto lämpenee ennakoidulla tavalla, Suomen tunturit ovat monelle liian matalia jo lähivuosikymmeninä. Jo nyt kaikki vakituiset lajit on arvioitu uhanalaiseksi tai silmälläpidettäväksi.

Perhoskesä on tunturi-Lapissa lyhyt ja päiväperhosten paras lento osuu kesäkuun lopusta heinäkuun puoliväliin, mutta voi vaihdella eri vuosina monta viikkoa. Kun pitkän kylmän kauden jälkeen sää nopeasti lämpenee, perhoset ovat heti lennossa. Lapinkeltaperhosia on hieman enemmän kuin tunturikeltaperhosia, vain muutama tundrasinisiipi löytyy ylempää liuskekivikosta ja lapinnokiperhonen on täällä sukunsa ainoana. Lämmintä jaksoa voi kestää vain muutaman päivän eikä perhosia sen jälkeen juuri näe. Joskus Lappiin osuu suoranainen hellejakso, kuten vuonna 2004. Silloin harrastajalla on enemmän aikaa tutkia laajempia alueita.

Suomessa on 15 päiväperhoslajia, joita ei kannata hakea Kuusamon eteläpuolelta. Painotus on selvästi täpläperhosissa, varsinkin hopeatäplissä ja nokiperhosissa. Lisäksi muutamalla lajilla on selvästi arktinen alalaji tai muoto, kuten pikkukultasiivellä ja ratamoverkkoperhosella.

Monet päiväperhoset muuttuvat pohjoista kohden tummemmiksi. Lanttuperhonen on tästä hyvä esimerkki. Muuntumissarjoja kutsutaan kliineiksi. Siipien tumma väritys imee hyvin auringon lämpösäteilyä, jota on Perä-Pohjolassa niukalti. Joidenkin hopeatäplien tummeneminen alkaa jo Kainuun korkeudella, mutta joskus tunturien muodot ovat etelän muotoja vaaleampia.

Kilpisjärven Saana on Suomen monilajisin tunturiperhosten esiintymisalue. Etelään ja länteen laskevalta rinteeltä löytyy monia erilaisia elinympäristöjä: pikkusoita, kullerolehtoa, tunturikoivikkoa, tunturiniittyä ja ylinnä karua kivirakkaa.

Saanan lisäksi merkittäviä päiväperhosten esiintymislueita Suomessa ovat Käsivarren Lapin ns. takatunturit sekä Utsjoen alueen tunturit. Parhaat ja laajimmat elinympäristöt löytyvät kuitenkin Norjan ja Ruotsin puolelta.

Valtakunnalliseen päiväperhosseurantaan (NAFI) Lapin lajeista on kertynyt tietoja vain 137 havaintoruudusta (5 % kaikista ruuduista) yhteensä 29 600 yksilöä (0,4 % kaikista perhosista). Pohjoisen lajeista lapinnokiperhonen on runsaslukuisin (10 750 yksilöä) ja myös yleisin (71 havaintoruutua). Eteläisin seurantaruutu pohjoisen lajeista on kirjattu sarakylmänperhoselle Kuusamosta.