Kreikka, Egeanmeren saaristo

Toukokuussa 1968 vaelsimme, kolme kaverusta, kuplavolkkarilla Ateenaan, kuukauden medisiinariharjoittelijoiksi Aghia Sofian lastensairaalaan. Sen jälkeen seikkailimme pohjoisen Kreikan, Turkin ja Syyrian kautta Beirutiin. Siellä käännös ja rautaesiripun itäisen puolen kautta takaisin Suomeen aloittamaan uutta lukukautta elokuussa.

Kohti uusia seikkailuja! Lähdössä harjoittelun jälkeen kuplavolkkarilla Ateenan Aghia Sofian lastensairaalasta heinäkuun alussa 1968. Kari on ratissa ja Mara heilauttaa kättään. Teltta ja makuupussit ovat katolla.

Kolmekymmentäseitsemän vuotta myöhemmin, lokakuun alussa 2005 seilasimme vanhoja muistellen Rodokselta Chalkiin, Tilokselle, Nissirokselle ja Symiin. Kokassa kohisi sama Egeanmeri, paistoi sama aurinko, seikkailussa oli melkein sama tuntu. Vesi, nero, teki ouzosta maitolasia samalla tavalla. Yhtäkkiä juoksimme kilpaa Delfoin stadionilla. Jamas! Nostimme maljan ajan lempeälle petokselle. Nostalgia ei mene koskaan muodista.

Satunnaisia päiväperhoslajeja Rodokselta, Chalkilta, Tilokselta, Nissirokselta ja Symiltä viikon kestäneen purjehduksen aikana lokakuussa 2005. Kreikan Egeanmeren eteläisen ja itäisen saariston päiväperhosia ei ole enempää kuin 70-80 lajia (Alain Olivier 1993). Rodokselta löytyy 47 lajia, mutta Symiltä vain 20. Suurin lajimäärä, 64, on osin vuoristoisilla Lesboksella ja Samoksella. Kreetalla on 40 lajia. Myöhäissyksyisellä purjehduksella jäin siten 10 lajiin, mutta etsintä oli myös laiskanpulskeaa. Perhosintohimoni alkoi varhaisteininä, mutta uinui aina 1970-luvun puoliväliin, jolloin työskentely Etelä-Karjalassa, Tiurun sairaalassa sai harrastuksen heräämään uudelleen. Siten en kuvannut perhosia vielä 1968.

Nuoret ovat aina tutustuneet maailmaan. Yläluokkainen englantilaisnuorukainen viimeisteli koulutuksen viettämällä vuoden ulkomailla. Muutkin nuoret halusivat ulos, 1960-luvulla yleistyivät ulkomaiset opiskelijavaihdot ja reppureissaaminen. Inter Rail -ohjelma alkoi 1972.  Kun halvalla piti päästä, backpackerit synnyttivät Lonely Planet -oppaat 1973. Suomessa otettiin massaturismin ensiaskeleet 1965, halvat keihäsmatkat Kanarialle.

Ehkäisypillerit tulivat käyttöön 1962 ja alkoivat vapauttaa seksiä. Uuden nuorisomusiikin airut, Beatles hurmasi miljoonat nuoret. Nuori John Kennedy oli ihailun kohde, mutta murhattiin 1963. Huhtikuussa 1967 everstijuntta otti vallan Kreikassa, ja kuningas Konstantin pakeni Roomaan. Pohjoismaiset matkatoimistot boikotoivat Kreikkaa, mikä tiesi kissanpäiviä omatoimimatkailijalle. Kylmä sota oli pahimmillaan ja rautaesirippu ehdoton. Sirhan Sirhan ampui Robert Kennedyn Los Angelesin Ambassador-hotellin keittiössä 5. päivänä kesäkuuta 1968. Neuvostoliiton tankit ajoivat Prahaan elokuussa 1968. Marraskuussa 1968 vallattiin Helsingin Vanha ylioppilastalo. Suurten ikäluokkien ja vasemmiston ääni kuului yhä voimakkaampana.

Syksyllä 1965 Helsingin yliopistossa 86 opiskelijaa aloitti lääketieteen opiskelun, 12 heistä oli naisia. Opiskelun alku oli kovaa. Jos selvisi kahdesta ensimmäisestä vuodesta, lääkäriksi valmistuminen oli aika varmaa. Suomessa oli 1965 noin 4 000 lääkäriä (naisia n. 25 %). Kunnanlääkäreinä pidettiin vastaanottoa sairaille ja kaikkea piti osata. Terveyskeskukset ja hyvinvointialueet siinsivät kaukaisuudessa. Kansanterveyslaki 1972 mullisti järjestelmän. Vuonna 2022, 57 vuotta myöhemmin, lääkäreitä oli noin 22 000 (naisia n. 60 %). Tätä kirjoittaessani Suomi on jo täyttänyt 105 vuotta ja minä 77 vuotta.

Kesän 1968 reissusta tehtiin tarkat muistiinpanot. Kuplapäiväkirja kertoo kolmen medisiinarin vaelluksesta kansanautolla, kuplavolkkarilla, Helsingistä Ateenaan, kuukauden harjoittelusta Aghia Sofian lastensairaalassa ja sen jälkeisestä seikkailusta. Päiväkirjaa pidettiin lähes päivittäin. Sivuilta välittyvät nuorten miesten uhoilu, ennakkoluulot, ensimmäiset ammattikokemukset, tuliset romanssit, viinan juonti ja muu rellestys. Sanalla sanoen, matkanteon lumo. Kupla alla tai otsassa, niin tai näin, kuplaa heitettiin hervottomasti. Päiväkirjassa näkyy elämän opettelun maku.

Kolmen pariskunnan lokakuinen purjehdus Egeanmerellä 2005. Karin ja Tarin tuoreet tyttöystävät tulivat Ateenaan käymään juhannuksena 1968 ja yhdessä on eletty siitä alkaen. Mara löysi Leenan hieman myöhemmin, mutta muistot ovat yhteisiä koko porukalle.

Tari on vuosikymmeniä myöhemmin vaeltanut paljolti samaa reittiä kuin kupla aikoinaan, nyt luennoimassa ja opettamassa alaansa. Vanhat kuvat ovat aina yhtä suuri hitti esitelmän alussa. Beirutissa 2003 kuulijat olivat niin innostuneita kukoistavan kaupungin kuvista ennen historiallisen keskustan tuhonnutta sisällissotaa 1975, että eivät muistaneet esitelmästä mitään muuta!

Perinteiset rapujuhlat mökillä elokuussa 2008 (Kikko, Mara, Ulla, Kari ja Leena). Juhlat alkoivat jo vuonna 1968 Ullan toimesta. Kollegat Juni ja Kaarina ovat olleet mukana sen jälkeen, kun Mara kuoli 2011. Elokuisena perjantaina 2023 söimme jälleen rapuja ja lauloimme juomalauluja, nyt Leenan luona.