Kreikka, Korfu

Kreikan kuningas Konstantin II menetti kruununsa ja koko valtakunnan, koska ei noussut everstijunttaa vastaan vaan pakeni Roomaan joulukuussa 1967. Sitten hän alkoi riidellä Korfun kaupungin kanssa Mon Repos-palatsista, Kesäpalatsistaan (repos = lepopaikka, mielenrauha). Tulisi Viipuriin tai Jämsänkoskelle, Mon Repos on molemmissa.

Palatsi ja ympäröivä valtava puisto ovat korkealla niemellä aivan kaupungissa kiinni. Ne kuuluivat sopimukseen, jolla kuningas aikoinaan hyvitti Kreikan valtiota miljoonien dollarien maksamattomista veroista. Palatsi rakennettiin vuonna 1831 Englannin suurlähettiläälle. Itävalta-Unkarin nuori keisarinna, Elizabeth (Sissi) vietti siellä kesää 1860, ihastui Korfuun ikihyviksi ja rakennutti myöhemmin itselleen 10 kilometrin päähän Akilleuksen palatsin.

Toukokuussa 1992 Mon Repos on ollut tyhjänä ja koko alue suljettuna 25 vuotta. Siltä se näyttää. Puiset välikatot ovat paikka paikoin romahtaneet. Verannan pylväät valuvat hilsettä. Pyöreät parvekkeet repsottavat. Ulkoseinän koristeet ovat putoilleet ja maatuneet. Pihalla ovat haavoittuneen Akilleksen ja Afroditen ajan patinoimat patsaat. Ankeaa, mutta luonto roihuaa eikä amiraalilla ei ole valittamista.

Verkkainen mies siivoaa pensasleikkurilla ympäristöä, läpinäkymätöntä murattien ja laakeripuiden viidakkoa. Pyökit, tammet, kastanjat, pähkinäpuut, sinikukkaiset Juudaksen puut, palmut mustanvihreänä ryteikkönä, johon ruskea polku painuu. Päässä on Apollonin temppeli, 2500 vuotta, kaksi pylvästä yhä pystyssä, rauniopohja viisi metriä nykyistä maanpintaa alempana. Viidakon läpi aukeaa Korfun niemi, venetsialaisen linnoituksen kaksi kyttyrää ja musteena värisevä Joonianmeri. Yksinäinen amiraali lennähtää kivetykselle. ja siitä kukkapenkkiin Se on pukeutunut laivaston univormuun, punaiset olkapunokset välähtävät.

Korfun saari on heti Kreikan mantereen länsipuolella ja Korfu on sen pääkaupunki. Lumoava saari, joka uinuu Välimereen aalloilla. Ranskalaistyyppiset kujat sekoittuvat perikreikkalaisiin rakennuksiin ja patioihin. Heti ulkopuolella alkavat loputtomat oliivilehdot ja kukkaiset niityt.

Huhtikuun 21. päivänä 1967 kreikkalaiset heräsivät vallankaappaukseen, sotilasjuntta löi rautanyrkin pöytään. Säästivät Kreikan kommunismilta – siinä peruste. Poliittiset puolueet hajoitettiin, kansalaisoikeuksia rajoitettiin, sotilastuomioistuimet syntyivät, lehdistö sensuroitiin ja lakko-oikeus kiellettiin. Poliittisia johtajia pantiin kotiarestiin ja tuhansia vasemmistolaisia pidätettiin ja karkotettiin saarille, erityisesti Dodekaneesian Lerokselle. Monilla oli siellä ihan kohtalaiset olot.

Kesäkuussa 1968 Ateenassa oli jähmettyneen rauhallista. Turisteja ei missään. Ruotsalaiset panivat Kreikan matkustusboikottiin – hyvä. Pireuksesta oli hävinnyt 5 000 huoraa yhtenä yönä – ei hyvä. Hotellihuone ei maksanut mitään. Attaloksessa majaili muutamalla kympillä, näkymä suoraan Akropoliille. Plakalla soi Bouzouki entistä melankolisemmin. Tyhjyys ei inspiroi kreikkalaista. Siellä matkailijan taivas, missä turisteja ei ole. Ruotsalaisia varsinkaan, eikä saksalaisia, eikä minkäänmaalaisia.

Olin lääkäriharjoittelijana Sofian lastensairaalassa. Kuuma kuin pätsissä. Jos lapsi tuotiin hoitoon, suku tuli mukaan ja majaili enimmäkseen parvekkeella. Suvun naiset vuorottelivat passissa. Yhdeltä lapselta ekinokokki-loinen oli syönyt puoli keuhkoa. Toiselle sulfalääkitys oli aiheuttanut yliherkkyysreaktiona ihon täydellisen tuhoutumisen, Stevens-Johnsonin syndrooman. Nuorilla kreikkalaislääkäreillä testosteroni röyhysi mustina rintakarvoina valkoisen takin kaula-aukosta. Oma karvoitukseni oli kovin vaatimaton.

Everstijuntta kasvatti uutta kreikkalaista. Pitkät tukat pannaan. Lyhyt hame pannaan. Kaikki kirkkoon. Runoilija George Setristä nöyrytettiin, Jannis Ritsos pantiin arestiin, Melina Mercourilta vietiin kansalaisuus. Mikis Theodorakiksen laulut oli laulettu. Kidutus tuli osaksi vallankäyttöä. Sen yleisyyttä liioiteltiin, mutta se järkytti perin juurin pullalla syötettyjä. Diktatuuri on diktatuuri. Costa-Gavras näytti poliittisen trillerin Z – hän elää. Siinä Yves Montand tapettiin lyömällä päähän.

Loppujen lopuksi juntta oli pehmeä. Siihen se kaatuikin. Papadopoulos halusi ennen kaikkea rakastetuksi maan isäksi, pelastajaksi. Arja Saijonmaa keuhkosi Barcelonan tykit pystyssä, Kristiina Halkola kiljui läpitunkevasti. Se meni viihteestä. Latinalaisen Amerikan vallankumouksen kulttihahmo Ernesto ”Che” Guevara oli teloitettu likaisessa sissitaistelussa, vuosi oli 1967. Ruumis kuvattiin jossain Bolivian viidakkokylässä. Che oli koulutukseltaan lääkäri. Fidelin rajattomaksi kehittyvä valta hiveli älymystöä.

Prahan kevät 1968 kukistettiin panssareilla – siitäkin vasemmistoälymystö tykkäsi. Elokuun alussa, viikkoa ennen jyräämistä, Prahan aukiot kuhisivat kiivailevia ja vellovia joukkoja. Kaarlen silta notkui. Olimme kolme kaverusta kotimatkalla Kreikan ja lähi-idän seikkailusta. Yritimme pysäköidä kuplavolkkarimme keskustassa väärään paikkaan. Poliisi oli heti kimpussa, mutta samaan aikaan vähät välitti siitä, että miesjoukko vieressä tappeli oikein tosissaan. Olut virtasi ja vähän jo verikin. Tunnelma oli kerrankin oikeasti kafkamainen – outo, epätodellinen, henki ruumiista irronnut. Nuorina opiskelijapoikina emme voineet arvata mitä seurasi.

Suurella Korfun saarella on havaittu 75 päiväperhoslajia, mikä on enemmän kuin Kreikan itäisillä saarilla. Yllä on joitakin kameraan sattuneita lajeja, joista ehkä kiinnostavin on vuorilla silmiin osunut täpläverkkoperhonen. Suomessa se on lounaisen rannikon ja saariston laji.

Mon Repos oli jo alkanut rapistua. Ensin vain nurmi jäi leikkaamatta ja puutarha villiintyi. Siitäkös piippopaksupäät ja muut perhoset riemastuivat. Pöllöt ja myyrät, kissat ja sisiliskot tunkeutuivat rakennukseen. Lepakot kotiutuivat kattoparruihin. Kaikkiin räystäisiin pesivät pääskyset. Muurahaiset juoksuttivat valtatiensä juhlasalin poikki. Atriumin mustuneissa onkaloissa kihisi metrin mittaisia ruskeita kyitä. Tuuli kaatoi katolta viirin. Lipputanko kuoli pystyyn.

Vielä vuonna 1973 everstit olivat vahvoja kuin jumalten kuolemattomaksi tekemä Akilleus, mutta yhtäkkiä opiskelijat miehittivät Ateenan polyteekin ja Salonikin yliopiston. Kansan tunnevyöry huojautti everstejä. Häikäilemättömin heistä, Papadopoulos pelästyi ja määräsi joukot ja tankit pysäyttämään kansan raivon.

Neljäkymmentä opiskelijaa ja riehujaa tapettiin. Satoja haavoitettiin ja tuhansia pidätettiin. Kahdeksan kuukautta myöhemmin, kesäkuussa 1974, juntta romahti. Pullovatsat pakenivat pitäen kiinni koppalakeistaan. Kiittämättömyys on maailman palkka. Karamanlis ei totisesti ollut mikään vasemmistolainen, vaikka eleli maanpaossa Pariisissa. Lensi lentokoneella Ateenaan 24. päivänä kesäkuuta. Diktatuuri riisuttiin ja demokratialla puettiin riekkuvaa kansaa.

Kuninkaassa virisi toivo. Mon Reposissa kolisteltiin portteja, mutta kansa kuherteli demokratian kanssa ja piti Konstantinia vätyksenä. Se äänesti: ex mikä ex. Reposin muratit alkoivat hillittömän yrityksen peittää kaiken alleen. Ritariperhoset muuttivat alueelle.

Purjeritariperhonen (Iphiclides podalirius) ja ritariperhonen (Papilio machaon) pyörivät Mon Reposin puutarhassa.

Vuonna 1992 alue avattiin yleisölle. Oikeus ratkaisee kenelle palatsi ja Apollonin temppeli kuuluvat. Tulosta ei ole vaikea arvata. Veronmaksajat kylvävät myriadin määrän drakmoja, juuri kun perhosten elämä alkoi kunnolla muhia.

Epilogi

Kuningas Konstantin II pakeni Roomaan 1967 ja asui sittemmin Lontoossa. Vuonna 1974 Kreikan kansanäänestys teki maasta tasavallan. Kolmasosa kreikkalaisista kannatti monarkian jatkumista. Konstantin oli kuningas Charlesin ystävä ja kruununprinssi Williamin kummi. Vuonna 2013 Konstantin muutti perheinen takaisin Ateenan ja kuoli 82-vuotiaana 2023. Pitkällisen oikeudenkäynnin jälkeen Euroopan ihmisoikeustuomioistuin määräsi Kreikan valtion maksamaan pienen korvauksen menetetystä omaisuudesta.

Nykyisin kunnostettu kesäpalatsi on Korfun suosituimpia nähtävyyksiä. Siinä toimii Palaiopolin arkeologinen museo esittäen antiikin aikaisia löydöksiä palatsin ympäristöstä. Palatsia ympäröi myös 100 hehtaarin kasvitieteellinen puutarha. Puutarhassa on lukuisia antiikin aikaisia raunioita, kuten Apollonin ja Heran temppelit, vanha agora, Alkinooksen satama, roomalainen kylpylä ja Pyhän Kerkyran basilika.