Perhosia ja ihmisiä I

Ihmiset ovat kiinnostuneita ihmisistä. Ja aika moni on kiinnostunut myös perhosista. Ne näkyvät, loistavat ja lentelevät tavallisesti luonnonkauniilla alueilla, myös ihmisen muokkaamissa kulttuuriympäristöissä, niityillä, puistoissa ja puutarhoissa. Niinhän englantilaiset päiväperhosia kutsuvat: flying flowers, silent beauty. Perhoset ovat kasvien pölyttäjiä parhaasta päästä ja pitävät ekosysteemejä tasapainossa. Perhosia löytää paikoilta, joille ihmisen on kohtuullisen helppo kulkea tai sitten pahuksen vaikeaa! Missä on paljon päiväperhosia siellä on säilynyt luontoa, avoimia alueita, aurinkoisuutta ja monimuotoista kauneutta.

Koska perhoset ovat sidoksissa ravintokasviinsa, ne elävät tavallisesti suppealla alueella. Mitä harvinaisempi laji sitä rajatumpi elinalue. Tieto siitä, mistä perhosen voi löytää on usein vain paikallisella harrastajalla. Kuvatessamme Euroopan ja muun maailman perhosia, paikalliset asiantuntijat olivat korvaamattomia. Ihmiset tapaavat ihmisiä tavatakseen perhosia. Vaeltavat perhoset ovat oma, jännittävä lukunsa. Niihin voi törmätä melkein missä vain. Perhosten perässä seikkaillessa, niin lähellä kuin kaukana, kaikenlaista sattuu. Jokainen perhosreissu on erilainen. Sattumuksia tarjoavat perhoset, mutta myös ihmiset ja muu luonto niin lähikedolla, Alpeilla, Panamassa, Papua Uusi Guineassa kuin Etelä-Afrikassa.

Kaikki ihmiset, joista kerromme eivät välttämättä harrasta perhosia, kuten Palermon Kamran tai Japanin Yumi. Sitten on intohimoharrastajia, kuten Japanin Bunzo. Jotkut tarinat ovat aika henkilökohtaisia kertoen siitä, mistä harrastus on saanut ensikipinöitä, kuten Kauko ja Kanarian monarkki tai Parikkalan Sergej. Tai miten perhoset kytkeytyvät muistiin (Puhu muisti!). Tai miten himo kuvata perhosia on vienyt leijonalauman piirittämäksi (Musta Peter Etelä-Afrikassa). Miten paluu lapsuuden paratiisimaiseen vuoristolaaksoon 40 vuoden jälkeen muuttaa kaiken (Turkin Ahmet). Perhoset ovat myös kirjallisuudessa (Papillon Ranskan Guayanassa, Nabokovin perhoset ja nymfetit).

Yhtäkaikki, perhoset ovat tuoneet nämä ihmiset tarinaan ja saaneet aikaan kosketuksen luontoon ja kanssakulkijoihin. Perhosen siiven värähdys on ollut alku ystävyydelle, kuvaamiselle, tietokirjojen kirjoittamiselle, tutkijayhteistyölle, syville tunteille. Se on luonut yhteisiä kokemuksia, vaikkapa näännyttävän nousun tunturin laelle, vihdoin, tuossa se lentää! Tai uupuneena kiven kupeeseen lepäämään, vieläkö termospullossa on kahvia?

Tarinat ovat syntyneet perhoskirjojen tekemisen sivutuotteena 40 vuoden aikana, kun perhosia ja niiden elinympäristöjä on kuvattu ja tietoja kerätty niin Suomessa kuin muualla maailmassa. Tämän osion monet kertomukset pohjaavat LVa-lehdessä (lääkärien kulttuurilehti) julkaistuihin kirjoituksiin 1984-2017, mutta niissä on ajankohtaisia muutoksia, lisäyksiä ja osin uusi kuvitus. Ihmiset kertovat tarinoita perhosista ja ihmisistä – yhtä kiehtovia molemmat!

Tari Haahtela

Perhosia ja ihmisiä I-osassa ovat seuraavat tarinat