Maaliskuun alussa alkavat Japanin ilmatieteenlaitoksen kirsikankukkatiedotukset (sakura kaika-yosu). Missä puut ovat parhaassa loistossa, missä nuput ensimmäiseksi puhkeavat, miten kukka-aalto syleilee Japania etelästä pohjoiseen. Hanami, kirsikan kukkien katselu, on vuoden kohokohta, kauneuselämys vailla vertaa.

Okayamassa, Osakan ja Hiroshiman puolessa välissä etelässä, puut ovat juuri puhkeamassa täyteen loistoonsa.

− Minä vien sinut Handayamaan, Babylonian riippuvaan puutarhaan, et ole koskaan nähnyt sellaista, ystäväni Yumi sanoo arvoituksellisesti.

− Vie, vie, haluan nähdä kirsikkapuita, haluan nähdä kirsikkaperhosen!

− Sinä voit nähdä kirsikkapuita joka paikassa, vaatimattomia, muutaman kukan puita, mutta Handayamassa näet kukkameren, Yumi lupaa.

− Tiedätkö, että runoilijamme vertaavat kirsikankukkia kuuluisiin, mutta ah, ennen aikojaan kuolleisiin ihmisiin ja ikuisesti kulkevan ajan tuhoavaan voimaan. Yksittäinen kukka on täydellinen luojan luomus vain muutaman ohikiitävän päivän. Aika hävittää parhaimpienkin ihmisten parhaat saavutukset. Elät voimasi tunnossa yhden hetken, toisena olet jo varjojen maassa.

Sata vuotta: perhosen uni.

(Ma Chich-yuan)

− Varhain aamulla perheet ja työpaikat lähettävät jonkun varaamaan parhaan paikan kirsikkapuiden alla juhlia tai piknikkiä varten. Ihmiset hengittävät kirsikan raikastamaa ilmaa ja tuntevat, kuinka mahla alkaa taas virrata.

− Mutta entä nuo lamppurivistöt, joita on vedetty pitkin puita?

− Illalla valot sytytetään puihin. Maailma kietoutuu vaaleanpunaiseen ja valkoiseen, puuterimaiseen hämyyn. Maailma palautuu sellaiseksi kuin se on: selittämättömäksi. Yumille öiset juhlat ovat selvästi kiehtova aihe.

− Joku on voinut ottaa jopa karaoke-laitteet mukaan ja toinen pullollisen sakea, riisiviinaa. Juhlat jatkuvat joskus läpi yön ja sitten nuokutaan työpöydän ääressä!

− Suomessakin on sellaiset juhlat, kun pohjoisen kesä on kauneimmillaan, mutta Midsummer night kestää vain yhden yön. Koivuissa on tuoreen vihreät lehdet ja taivaalla killuva aurinko kuvastuu koko pitkän illan laiturin päähän. Sitten kesä on ohi.

− Minä haluaisin kokea sellaiset juhlat! Yumi huokaa, matkustaa ylös Lappiin, missä yötä ei ole ollenkaan ja missä aurora borealiksen valot loistavat.

− Sitten sinun on tultava Suomeen kahdesti, revontulet näkyvät parhaiten talvella

− Minä lupasin sinulle kirsikkatarhan, minä lupasin sinulle kirsikkakukkulan, minä lupaan sinulle kirsikkaperhosen, jos luoja suo, Yumi sanoo arvoituksellisesti.

− Kiedon käden Yumin ympärille. Minä haluan sen nähdä, jos luoja suo.

− Tätäkö sinä tarkoitit? huudahdan, kun kevään herättämä, talvehtinut kirsikkaperhonen (Nymphalis xanthomelas) ponnahtaa ylivuotisten korsien ja lehtien joukosta suoraan ylös korkealle siniselle taivaalle. Se on vanha ja kulunut, mutta riemuitsee: kevät on, kevät on!

− Juuri tätä, kuiskaa Yumi ja painaa vartalonsa kiinni. Hänen kauniit, nukkemaiset kasvonsa säteilevät.

− Sakura, sakura!