Sisilian Palermon maaliskuinen ilta on jo pimeä, mutta vieläkin hivelevän lämmin. Säteilevän päivän aikana melkein näki, kuinka kevät puski sateen virkistämästä maasta anemoneja, adoniksia, jo unikkoja, keltaisia käenkaaleja ja täplänoutoja, sinilupiineja… Yksinäinen ritari lensi kukkameressä lähellä maata.

Vanhan, kunnianarvoisan professori Bonsignoren kallionseinään hakattu asunnon terassilta avautuu musteinen Palermon lahti, jonka pimeää nielua koristavat kaupungin valot. Ne luovat elämää kuhisevan tunteen, vaikka ympärillä on melkein täydellinen hiljaisuus. Tie ylös asunnolle puikkelehtii läpi mustanpuhuvan sypressimetsän, jota katuvalot vain sieltä täältä valaisevat.

Illallinen on sisilialainen ihme, vaikka ei mitään erikoista: pastaa alkuun, valkoviininä kuiva Montalto Grillo Crecanico, sen jälkeen pehmeää polloa ja vaaleanpunaista, kevyttä Chiantia. Professori Bonsignoren vaimo on pieni ja huomaamaton. Yhdessä tyttärensä Marian kanssa he tarjoilevat 13 hengen seurueelle. Maria on neurofysiologi ja isänsä sairaalassa niin kuin Magnificent Mauriziokin. Kaikki mahtuvat saman pöydän ääreen. Seinät kaartuvat kuin luolassa ikään, paljon tyhjää tilaa, seinillä vain muutama taideteos. Kaikkein suurimpina Peterin takana kohoava ikiaikainen amforaruukku ja Maurizion yläpuolella liekehtivä kuvakudos, surullinen aurinko, aurinko, jonka kulmat ovat kurtussa ja silmässä kyynel.

Juovumme viineistä ja seurasta, muodollisuudet joutavat nurkkaan, nyt tarinoidaan vanhojen ystävien ja uusien kanssa, kerrotaan toinen toistaan uskomattomia sattumuksia maailman kummallisilta nurkilta.

Tietäjän tarina on jotain hyvin erikoista. Sen hän kertoo melkein kuiskaten niin, että pitää höristää korviaan, vaikka istuu vieressä. ”Isäni oli Persian shaahin eläinlääkäri, kuuluimme hovin sisäpiiriin eikä mitään puuttunut häneltä, joka kuuli riikinkukkovaltaistuimen hengityksen. Minut lähetettiin Lontooseen opiskelemaan. Joulukuussa 1978 vanhempani matkustivat Lontooseen tapaamaan minua ja samalla ostamaan yhtä ja toista sellaista, mitä Persiasta oli vaikea saada. Sen takia he ottivat mahdollisimman vähän henkilökohtaista tavaraa mukaan, vain kaksi puolityhjää isoa matkalaukkua, joihin ostokset mahtuisivat. Kukapa olisi arvannut, että paluuta ei ole.”

”Ah, minulla oli ihana lapsuus, olin kohtalon suosikki. Eihän sitä poikana kiinnittänyt huomiota kultaisiin toiletinkahvoihin, ympärillä hyöriviin palvelijoihin, hämyisen palatsin pylväskäytäviin, auringossa kimmeltävien minarettien kupoleihin, eksoottisiin herkkuihin ruokapöydässä. Enhän muusta tiennyt. Yhtäkkiä se kaikki katosi, siinä olimme Lontoon Chelseassa, minä ja vanhempani kahden puolityhjän matkalaukun kanssa. Meistä olisi tullut päätä lyhyempiä, jos olisimme yrittäneet takaisin kotiin. Tammikuun 16 päivänä 1979 Mohammed Reza Pahlavi syöstiin vallasta ja ajettiin maanpakoon. Mustakaapu Khomeini otti vallan Iranissa. Seuraavan vuoden heinäkuussa murtunut shaahi kuoli Kairossa non–Hodgkin lymfomaan.”

Italian Sisilia oli jännittävä perhosreissun kohde toukokuussa 2010. Upeat maastot ja maisemat, oliivipuutarhat, keväinen kukkarikkaus ja luonnonrauha jäivät mieleen. Sisiliasta löytyy useita lajeja, kuten italiankirjoapollo ja idänaurora, joita ei hevin muualta Italiasta tai Euroopasta löydä.

Seurue mykistyy, miettii omia menetyksiä. Paha laittaa tietäjää paremmaksi, huokauksia. Yön mustuus saa kyyhkysetkin kyhjöttämään kallioasunnon yläpuolisilla kiviportailla.

”Maailma on yhä vaarallisempi paikka”, tietäjä sanoo. ”Ihminen etsii turvallisuutta ja onnea, mutta mitä kiihkeämmin hän niitä tavoittaa sen kauemmaksi ne liukuvat. Minä olen aina vannonut edistyksen, uusien mahdollisuuksien ja tekniikan keksintöjen nimiin. Vihdoinkin syntyy Homo intelligens, jonka uusi teknologia vapauttaa luovaan laiskotteluun, oman ja muiden elämän henkiseen ja aineelliseen rikastamiseen.”

Tietäjä on maailman suurimpiin kuuluvan teollisuusyrityksen tutkimusjohtaja. Hän todella tietää, missä mennään. Hän on ponnistanut asemaansa terävän älynsä, aristokraattisen taustansa ja kasvatuksen suomien diplomaattisten kykyjen ansiosta. Nyt hän on hetken aikaa avoimella tuulella, Palermon taikayö on saanut hänet laskemaan suojauksensa. Ohikiitävän hetken hän ei ole varuillaan.

Maurizio kysyy. ”Kerropa, mikä on mahdollista uuden vuosituhannen lääketieteelle?”

”Mikä on mahdollista, arvaapa vain”, vastaa tietäjä”. ”Ihmisen ikää voidaan pidentää noin 200 vuoteen, ihminen voidaan helposti kloonata, geenimuokkaus ja geeniterapia tulevat osaksi arkipäivää, yksilön tietoisuus voidaan imuroida kovalevylle ja siirtää kloonattuun yksilöön. Voit syntyä uudelleen 200 vuotiaan tiedoilla ja muistoilla varustettuna. Syövät parannetaan, seksi ja lisääntyminen erotetaan lopullisesti toisistaan, ihmisiä tehdään ja haudotaan ihmishautomoissa, tietotekniikan ohjelmistot muuttuvat rengeistä kaiken määrääviksi isänniksi. Ihmiset merkataan ja ilman ihonalaista sirua et pääse sen paremmin sairaalan kuin kaupan ovesta sisään. Ihmisen lähiturvallisuus maksimoidaan, mutta maailma muuttuu yhä arvaamattomammaksi. GNR–tekniikat (geeni–, nano– ja robottitekniikat) saattavat tehdä ihmisen lopulta tarpeettomaksi. Meistä tulee sitä ennen koneen osia. Ihminen ja kone yhdistyvät. Se alkaa siitä, että ihmiseen sijoitetaan erilaisia antureita seuraamaan elintoimintoja, jopa sisäisiä kameroita ja myös tunnistimia paikantamista varten. Sinuun Maurizio asennetaan ainakin langattoman lähiverkon WLAN–tagi, jolla sinut paikannetaan metrin tarkkuudella, kun tulet vanhuudenhöperöksi ja tarvitset ympärivuorokautista valvontaa”, tietäjä nauraa.

Tietäjä jatkaa ”science fictionia”. ”Tulevaisuuden luksusta eivät ole Mersut tai Rolex–kellot vaan puhdas hengitysilma ja vesi, turvallinen ympäristö, oma rauha ja vapaus digitaalisesta pakkopaidasta. Ihmisten terävin etujoukko jättää maapallon lopullisesti. Elämä koettaa tarttua uusiin ympäristöihin.”

Seurueen valtaa yleinen hilpeys. Maria kaataa kyselemättä lisää viiniä ja seurue pohtii tosissaan, kuinka vanhaksi olisi hauska elää ja missä vaiheessa kiinnostus elämään loppuu. GNR–tekniikkojen kehityksestä kukaan ei edes oikein osaa resoneerata – paitsi tietäjä.

Varsinkin tulivuori Etnan ympäristö on upea hedelmällisen tuhkan peittäessä kulkureitit. Etna on jatkuvasti aktiivinen ja purkauksia koettiin viimeksi 2022. Perhoset viihtyvät kukkivia kasveja pursuavassa ympäristössä. Ylhäällä oikealla marmorisiipi (Euchloe ausonia), purppurakultasiipi (Lycaena alciphron alalaji gordius) ja idäverkkoperhonen (Melitaea telona). Etnan ympäristökuvan alla pilkkuverkkoperhonen (Melitaea didyma) ja sen vieressä algerianverkkoperhosen (Melitaea aetheria) koiras ja hyvin erinäköinen naaras. Lajin kotipaikka on Atlasvuoret Afrikan puolella, mutta Palermon eteläpuolella on kuitenkin kaunis vuoristoinen Rocca Busambra, josta harvinaisuuden löytää. Alimpana sisilianruutukainen (Melanargia pherusa), jota vihjeen perusteella etsimme vimmatusti Sisilian luoteisosista. Ja löytyihän se kukkulalle nousevan kivisen polun ihanilta kukkapenkereiltä!

”En tiedä syntyikö ihminen vahingossa, mutta siitä olen varma, että koko ihmiskunta voi menehtyä vahingossa”, tietäjä lyö löylyä kiukaalle. ”Miten niin vahingossa”, Jean ihmettelee. ”Atomisodassa?”  ”Ei, ei, sellainen sota olisi kuitenkin aina rajoitettu, vaikka sillä olisi vuosisatojen vaikutukset”, tietäjä sanoo. ”Virukset meistä selvän tekee.” Minä hätkähdin perusteellisesti, kun yhtäkkiä tajusin, mitä parikymppiset opiskelijaharjoittelijat hääräsivät laboratoriossani. Yksi babyface sanoi, että katso tietäjä, kuinka istutan tietokoneella vihreän apinan kuumetta aiheuttavan viruksen DNA:n rinovirukseen. Voin laittaa uuden tappavan hengitystietartuntana leviävän viruksen monistumaan loputtomasti. Voin tuottaa uutta virusta vaikka Eiffel–tornillisen! Jumalauta, minä huusin, älä edes ajattele sellaista. Opiskelija pakeni häpeissään kahville. Iltapäivällä kerroin tapahtumasta esimiehelleni, koko yhtiön johtajalle. Arvatkaa, mitä mies vastasi?” Seurueeseen on laskeutunut jännittynyt hiljaisuus, jonka rikkovat vain pääskysten suhahdukset, jotka kuuluvat terassin avoimen parioven kautta.

Tietäjä osaa iskeä tarinaa ja pitää pitkän tauon… ”Älä viitsi, tietäjä, minulla on ollut kamala päivä, puhutaan joskus toiste.”

Italialainen lörpöttely valtaa seurueen, mutta vanha hilpeys ei palaa. Tietäjä nousee ja menee terassille, katsoo Palermon lahdelle siltaa rakentavaa kuuta. Maurizio menee mukaan ja pitää tietäjää hartioista, puhuu pehmeästi ja saa miehen vavahtelevat hartiat rauhoittumaan.

Maurizio pyytää huomiota: ”Olisiko meidän, hyvät ystävät, aihetta kiittää professori ja rouva Bonsignorea ja Mariaa ihanasta illallisesta, sisilialaisesta vieraanvaraisuudesta, uskomattomista tarinoista, ystävistä ja helmeilevästä Montaltosta. Maistuisiko meille kaikille nyt sisilialainen uni.”

Kiinassa sattui 1980–luvun lopulla kaksi vaarallista kulkutautiepidemiaa, joiden syynä oli onnettomuus biologisia aseita tuottavassa laitoksessa. Onnettomuus sattui laitoksessa, jossa virusperäisiä tauteja muutettiin biologisen sodankäyntiin soveltuviksi, Kanatjan Alibekov sanoo. Hän loikkasi Yhdysvaltoihin vuonna 1992. Kaksi ankaraa verenvuotoa aiheuttavaa tappavaa kuumetautiepidemiaa, Marburg–kuume ja Ebola–viruksen aiheuttama epidemia raivosivat alueella. Neuvostoliitossa oli opittu geenimanipulaation avulla tekemään vaarallisista mikrobeista vieläkin ikävämpiä. Esimerkiksi pernaruton aiheuttaja muunneltiin geneettisesti niin, että siitä tuli vastustuskykyinen viidelle antibiootille. Neuvostotutkijat kehittivät vuonna 1989 kokonaan uuden bioaseluokan, biosäätelijät, jotka vahingoittavat keskushermostoa, vaikuttavat mielialaan ja jopa tappavat (The New York Times, Alibekovin ja Stephen Handelmanin kirjan perusteella, huhtikuussa 1999).

Mistä koronapandemia sai alkunsa?

Vuoden 2019 lopussa Kiinan Wuhanista lähti liikkeelle maailmanlaajuisen pandemian aiheuttanut SARS-viruksiin kuuluva COVID-19 eli kansanomaisesti korona. Maailmalla sairastuneista on kuollut koronaan noin 1 %, Suomessa 0,6 %. Välttö- ja sulkutoimet olivat ennen näkemättömiä ja vasta rokotukset saivat maailman vähitellen avautumaan. Viruksen epäiltiin lähteneen liikkeelle Wuhanin villieläintorilta, mutta WHO:n asiantuntijaryhmä ei voinut vahvistaa asiaa.

Mieleen palautuu Palermon illan tarinat yli 20 vuotta aikaisemmin. Wuhanissa on iso viruslaboratorio, joka on tutkinut lepakoilta otettuja koronavirusnäytteitä. Mitä tietäjä kertoikaan…