NAFI – kansalaistiedettä parhaimmillaan!

Vuonna 1991 ”Suomen päiväperhoset” -kirja sai Tieto-Finlandian ja nosti perhoset suuren yleisön tietoisuuteen. Samalla se herätti huolen perhosten tulevaisuudesta. Kirjaan koottujen tietojen perusteella lajiryhmän epäsuotuisa kehitys oli mahdollisesti jopa voimistumassa, mutta pitävää näyttöä ilmiön laajuudesta ei ollut.

Niinpä Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutti ja Suomen Perhostutkijain Seura aloittivat valtakunnallisen päiväperhosseurannan (NAFI), joka jatkuu edelleen ja on yksi Suomen pitkäikäisimmistä hyönteisseurannoista. Kolmessa vuosikymmenessä aktiivisten luontoharrastajien keräämän tiedon merkitys ja arvostus on noussut paljon – seuranta on oiva esimerkki kansalaistieteen, ”Citizen science”, voimasta.

Seuranta on yksinkertaista: kuka tahansa voi osallistua missä tahansa! Päiväperhoshavainnot tallennetaan Lajitietokeskukseen: rekisteröidy ja/tai kirjaudu sisään omaan Vihko-havaintopäiväkirjaan osoitteessa www.laji.fi. Päiväperhosseurannan omalla seurantalomakkeella on valmiit syöttökentät paikka-, aika- ja havainnoijatiedoille sekä lajiluettelo, johon voit merkitä havaitsemiesi lajien yksilömäärät.

Kunkin päiväperhoskesän yhteenveto ilmestyy Suomen Perhostutkijain Seuran jäsenlehdessä (Baptria) seuraavan kevään aikana. Kooste löytyy myös Lajitietokeskuksen seurantasivulta. Vuosikatsaukset valottavat perhoskesän nousuja ja laskuja, häviäjiä ja voittajia. Jo yli tuhannelta ihmiseltä ja 200 000 havaintopäivältä kertyneitä seurantatietoja on 6,6 miljoonan päiväperhosen verran!

Seuranta on antanut vastauksen moneen yksinkertaiselta kuulostavaan kysymykseen. Mikä on Suomen yleisin ja runsaslukuisin päiväperhonen? Tesmaperhosia (Aphantopus hyperantus) on ilmoitettu eniten, noin 725 000 yksilöä, ja lanttuperhosia (Pieris napi) puolestaan kattavimmin lähes 1 700 seurantaruudusta (10 x 10 km koordinaatisto; ruutuja Suomessa yhteensä 3 863).

Vähenevätkö päiväperhoset? Eivät. 2000-luvun aikana on havainnoitu keskimäärin 34 perhosta jokaista havaintopäivää kohti, kun edellisellä vuosikymmenellä jäätiin 28 perhoseen päivässä. Täpläperhoset, muun muassa neitoperhonen (Aglais io), selittävät suurelta osin noin viidenneksen nousun.

Millä perhosilla menee hyvin? Vuosituhannen alku on ollut erityisen suopea täpläperhosille, joille on kirjattu yli kolmannes uusista maakuntalöydöistä. Suomesta on myös löydetty tyystin uusia täpläperhoslajeja, jotka ovat jo ehtineet vakiintua – esimerkiksi kuusamaperhonen (Limenitis camilla) ja pikkuhäiveperhonen (Apatura ilia). Myös kulta- ja nopsasiivissä kaksi kolmesta on onnistunut uusien alueiden valloituksessa.

Mille lajeille kuuluu sitten heikompaa? Varsinkin heinäperhoset ovat jääneet selvästi muiden perhosryhmien vauhdista. Metsäpapurikko (Lasiommata petropolitana) taantuu varsinkin eteläisessä Suomessa ja täpläpapurikostakin (Pararge aegeria) on kertynyt hämmästyttävän vähän tietoja viime vuosina.

Leviävätkö perhoset uusille alueille? Kyllä. Suomen jokaisessa 21 eliömaakunnassa on havaittu vähintään neljä uutta lajia seurannan aikana, melkein kaikissa jo 1990-luvulla mutta varsinkin 2000-luvulla. Kolmessa vuosikymmenessä seurantaan on kirjattu 162 uutta maakuntahavaintoa. 1990-luvulla näitä kertyi 38 (24 lajia), 2000-luvulla kaksin verroin 75 (35 lajia) ja 2010-luvulla taas hieman maltillisemmin 47 (23 lajia). 2020-luvulla ensimmäiset uudet maakuntavalloitukset ovat olleet pikkuhäiveperhonen Kainuusta ja keisarinviitta (Argynnis paphia) Inarin Lapista.

Missä ovat Suomen parhaat päiväperhospaikat? Kaakossa. Yli 70 päiväperhoslajin seurantaruutuja on vain muutamassa rajamaakunnassa, varsinkin Etelä- ja Pohjois-Karjalassa, jossa itäinen ja eteläinen lajisto kohtaavat paremmin kuin missään muualla Suomessa. Ennakoimaton itänaapurimme voi tarjota myös yllätyksiä retkimausteeksi.

Mikä on ollut päiväperhosille paras kesä? 1995. Silloin useimpia lajeja havaittiin jopa kaksin-kolminverroin tavanomaiseen verrattuna. Kesä on 14 päiväperhoslajilla edelleen kaikista paras seurantavuosi, vaikka 2000-luvulla on ollut monta helteisen hyvää perhoskesää (muun muassa 2010 ja 2011).

Seurannan alkaessa ilmastonmuutoksesta ei paljon puhuttu, mutta kolmen vuosikymmenen aikana päiväperhosten levittäytyminen uusille alueille on noussut yhä vahvemmin esiin. Alussa taka-ajatuksena oli ehkä ennemminkin kirjata talteen päiväperhosten ’kulta-ajan’ viimeisiä vaiheita, kun perinteisen maatalouden muovaamat niityt olivat jo lähes kadonneet Suomesta. Uhanalaisten lajien joukossa onkin poikkeuksellisen paljon päiväperhosia, mutta seurannan aikana yksikään ei ole kadonnut. Sen sijaan Suomeen on levinnyt viisi uutta päiväperhoslajia. Muutokset tuskin pysähtyvät niihin.

Valtakunnallinen päiväperhosseuranta jatkuu ja on edelleen avoin kaikille perhosista kiinnostuneille. Seurannan tuloksia, lajien levinneisyyskarttoja ja ohjeet osallistumiseen löytyvät verkkosivuilta https://laji.fi/project/MHL.6/stats. Tervetuloa mukaan!

Kimmo Saarinen FT, ympäristöekologian dosentti

Jos haluat tutustua tarkemmin päiväperhosseurannan tuloksiin viimeiseltä kolmelta vuodelta, klikkaa oheisten raporttien linkkiä:

• Saarinen K. (2019). Valtakunnallinen päiväperhosseuranta 2018 – Huippulämmintä kesää lanttuperhosten tahdissa. Baptria 44: 4-17.
• Saarinen K. (2020). Valtakunnallinen päiväperhosseuranta 2019 – Huimaa ohdakeperhosten näytöstä! Baptria 45(1): 4–16.
• Saarinen K. (2021). Valtakunnallinen päiväperhosseuranta 2020 – Nokkosperhosen ylivoimaa! Baptria 46(1): 4–16.

Jos haluat itse osallistua seurantaan, havaintolomake ja sen täyttöohjeet löytyvät seuraavalta sivustolta: